Ensimmäinen näyttö lähestyy, ja nyt asia on viimein konkretisoitunut sekä päässäni että toimissani ihan oikeaksi asiaksi, jonka suorittaminen menee toivottavasti ihan kohtalaisesti. Eiväthän ne toki tähän lopu, mutta luulen, että kun näyttöjen suorittamisesta tulee enemmän rutiinia, ne hoituvat vastaisuudessa helpommin kuin tämän valtavan ähinän ja ihmettelyn kanssa. Näyttösuunnitelmien tekeminen on kyllä jotenkin erinomaisen vaikeaa. Mutta kaipa tämä tästä.
Mitä muuhun opiskeluun tulee, olin unohtanut, kuinka paljon tehtäviä opiskeluelämä sisältääkään. Se sisältää tehtäviä todella paljon. Muistan menneeltä keväältä ja alkukesältä lähinnä päivittäisen, loputtomalta tuntuneen puurtamisen tietokoneen äärellä tehden milloin mitäkin hommaa. Viikonloppujakin kulutin usein raportoimalla mitä olin syönyt ja miten olin liikkunut (Työkyvyn ja hyvinvoinnin ylläpitäminen-kurssi) tai kirjoittamalla ties monettako (oikeasti olen tehnyt vain kolme) Pohjois-Korea-esitelmääni (Kulttuurien tuntemus-kurssi).
Välissä oli onneksi muutaman viikon kesäloma, mutta syksy lähestyy näköjään melkein samaan ahkeroinnin malliin. Aina voi vähän suunnitella, excelöidä, raportoida ja kirjoittaa.
Nyt alkoivat sentään kauan odottamani ammatilliset kurssit, eli Laskutus & reskontra sekä Palkanlaskenta. Olin hieman skeptinen siitä, pysynkö kärryillä vai onko se kuitenkin minulle liian hankalaa, mutta en olekaan niin tyhmä kuin luulin. Hyvältä näyttää tähän asti.
Tällä viikolla palataan vielä ihan fyysisesti kouluunkin. Mikä on ihan mukavaa. Oma tietokoneeni nimittäin ei enää tarjoile sekä audiota että visuaalia äänekkään mutta intensiivisen pienoiskissamme kaadettua vesilasillisen aparaatin päälle. Nyt saa valita, haluaako ääntä vai kuvaa. Molempia ei saa samaan aikaan. Mikä on vähän hankala valinta tehdä, jos haluaa oppia jotain. Luokkahuoneessa sen sijaan saa täydellisen päräyttävän kokonaisvaltaisen viiden aistin elämyksen. Miinuksena on tietty se, ettei enää voi pestä pyykkiä samaan aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti