Blogin itsearviointi

Tämän Blogikirjoittamisen kurssin viimeinen tehtävä on blogin itsearviointi, eli oman blogin tarkastelu ikään kuin vieraan silmin. Astutaanpa siis kuvitteellisen minäkertojamme saappaisiin ja aloitetaan syväluotaavahko analyysi.

"Jaahas jaahas kas vain kas vain. Mitäpä meillä tässä. Tämähän on blogi. Liiketalousblogi. Kumman pinkki sellaiseksi. Yleensähän ne ovat asiallisia ja harmaita. Esittelyt ovat vähän piilossa mutta se johtunee valmiin teeman asetuksista. Blogissa kirjoitetaan paljon jonkin paikallisen osuuskunnan toimista sekä kouluasioista. 

Koska olen vain paikalle sattunut satunnainen silmäilijä, en suinkaan tämän blogin kirjoittaja, en millään voi tietää, mitä minun pitää tässä arvioida, sillä kysymykset eivät tietenkään ole minulla mitenkään tässä esillä. 

Blogin ulkoasu on yksinkertainen ja selkeä. Palstan leveys ja keskitys ovat selväpiirteisiä, fontti helppolukuinen ja kappalejaot olemassa. Blogin pääpaino on kirjallisessa ilmaisussa, kuvia on harvakseltaan eivätkä ne ole kovin ihmeellisiä. Muutoin blogin ulkonäkö on ihan peruskauraa, lienee jokin blogialustan ennaltamäärätty teema. 

"'Ammattimaisuus' ei kenties ole ensimmäinen sana, joka tästä blogista tulee mieleen. Postaukset kertovat kirjoittajan omakohtaisista kokemuksista ja tuntemuksista opiskelusta ja työssäoppimisesta. Jonkin verran ammattisanastoa on ripoteltu joukkoon, mutta sellaista jargonia, jota ulkopuolinen ei ymmärtäisi, ei ole. Tekstien sisältö itsessään on ihan kiinnostavaa, jos ei ole muutakaan tekemistä. Niiden pituus vaihtelee lyhyemmistä pidempiin, yleensä pitempiin, mutta yleisesti ottaen sisältö pysyy jotenkuten kasassa. Oman tekemisen mietintää on jonkin verran, mutta Pohjois-Korea-tyyppisiin itsekritiikki-istuntoihin kirjoittaja ei ryhdy. Suosikkipostaukseni tästä suosta on 'Aikuisena amikseen, onko se niin helppoa?', sillä blogistin käsinkosketeltava tuska byrokratian pyörteissä on jotakin, mihin me kaikki, ainakin minä, sillä en missään nimessä ole sama henkilö kuin blogin kirjoittaja, voimme samaistua. 

Kirjoitustyyli on kummallinen. Se vaihtelee selkeän asiallisesta epäselkeän asiattomaan. Kielioppi on kuitenkin hallussa, ja kirjoitustekniikka onkin lähes saumatonta. Kerronta itsessään on paikoin mukaansatempaavaa ja helppolukuista, paikoin tuskallisen mukanokkelaa ja paikoin hyvin keskinkertaista. Kukin läpikäytävä asia tulee kuitenkin pääpiirteittäin selväksi, eikä blogi jätä suuria kysymysmerkkejä ilmaan. 

Kuvia blogissa on tosiaan niukasti, eivätkä ne sinänsä ole erityisen mielipiteitä herättäviä. Sinnehän ne tekstin sekaan suurempia vaikeroimatta uppoavat. Kuvien laatu on tavanomainen kännykkäkameraräpsäisy, eikä niitä ole editoitu mitenkään. Asialla ei selkeästi ole mikään ammattikuvaaja, tai edes harrastelijakuvaaja, mutta kuvat ajavat asiansa. Mikä ei tässä tapauksessa ole tuhannen sanan kertominen, vaan tekstin tukeminen ja elävöittäminen, sekä vaihtelun tuominen sanapainotteisen blogin keskelle. Kaikki kuvat ovat kirjoittajan itsensä ottamia. 

Blogiin on niksautettu jonkin verran linkkejä eri sijainteihin ympäri internettiä, mutta ei se nyt mikään varsinainen linkkiverkosto ole; linkit ovat tukemassa muuta asiaa. Tai 'asiaa'. Tekijänoikeuksia on noudatettu, sillä kaikki blogista löytyvä materiaali on kirjoittajan omaa." 

No niin, kiitos arvioijalle, joka en missään nimessä ollut minä itse. 

Nyt onkin aika antaa palautetta kurssista itsestään.

Ohjeistus oli riittävää, mutta esimerkiksi tämän itsearvioinnin ja edellisen postauksen vertaisarvioinnin kysymyspatruuna oli melkoinen; ehkä vähemmälläkin pärjäisi. Kuvaustehtävä oli vähän hankala toteuttaa käytännössä, samoin videointitehtävä, etenkin tällaisella alalla, jossa ei ole mitenkään erityisen vahva visuaalisuus läsnä. Suosikkiasiani kurssissa oli vapaan sanan ja omien ideoiden mahdollisuus; kovin tiukkoja fraameja ei kurssin suorittamiselle jaeltu. Nythän meillä oli pidennetty toteuttamisaika koronan vuoksi, kun kaikki eivät olleet päässeet aloittamaan työssäoppimistaan ajoissa. Itselleni nämä ylimääräiset viikot olivat ainakin tarpeen, koska en näköjään ole mitenkään hirveän yliaktiivinen blogisti. 

Toteutin oppimistavoitteet ainakin lukumäärällisesti korkeimpaan arvosanaan (5) ja osaamispistemäärään (3) asti. Asiasisältö jää lopullisen arvioijan käsiteltäväksi ja ratkottavaksi. Henkinen panostus oli joskus vähän reippaampaa, joskus, kuten tänään, laiskempaa, mutta tein kuitenkin kaiken, mitä pitikin. Lukuunottamatta sitä, etten saanut laitettua blogille omaa taustakuvaa, mutta jossain vaiheessa tämä Bloggerin teemanmuokkaustyökalu on muuttunut aivan todella kehnoksi, eikä ulkoasua enää voi modifoida haluamallaan tavalla. Hankalaa se oli ennenkin, mahdotonta nykyään. 

Bloggaaminen on ihan hauskaa, mutta olen nyt kerrassaan havainnut, että minulta ei vaan irtoa tarpeeksi asiaa tai aikaa kirjoittaa mitään säännöllistä blogia. Eli soromnoo, nähdään seuraavassa elämässä. 

Blogin vertaisarviointi

Yksi tämän Blogikirjoittamisen kurssin virallisista tehtävistä on kirjoittaa vertaisarviointi jonkun muun blogista. Toisen opiskelijan blogista tai mistä tahansa intterneetistä löytyvästä omaan alaan liittyvästä sivusta. Vaihtoehto yksi olisi ollut helpompi toteuttaa, mikäli meillä kurssilaisilla olisi pääsy toistemme blogeihin. No mutta onneksi olen ollut intterneetissä jo vuodesta 1997, ja tiedän jo melkein, miten tämä toimii. Kohti Altavistaa, AskJeevesiä ja Yahoota vaan! Hakukoneiston avulla sitten löysinkin Jyväskylän Ammattikorkeakoulun ylläpitämän liiketalouden ympärillä pyörivän blogin, johon voivat lähettää kirjoituksiaan niin liiketalouden opiskelijat kuin tradenomikoulutuksen asiantuntijatkin:

Bisnesopintoja ja luovia ratkaisuja

Blogin nimi on vähän outo, missä ne luovat ratkaisut ovat? Bisnesopinnot kyllä sentään selittävät itse itsensä. Nimestä huolimatta on kyllä selvää, millaisilla sivuilla tässä nyt seikkaillaan. Blogin esittely on yhden klikkauksen päässä, ja siitä saa heti selville, millaisesta alustasta on kyse. Visuaalinen ilme ei ole kovin nätti tai jännittävä, vaan harmaan asiallinen. Siihenhän voisi vähän panostaa, liiketaloutta kun yleensä pidetään aika harmaana ja asiallisena. Ei kaikkien liiketalousbogien nyt välttämättä tarvitse pinkkejä olla, mutta kyllä useampi liiketalousblogi voisi olla pinkki. 

Muuten blogin ulkoasu ja asettelu on selkeä ja jäsennelty. Kirjoitukset ovat etusivulla helposti allekkain (vaikkakin vihaan ehkä maailman eniten sitä, että teksti pitää klikata auki, jotta sen voi lukea kokonaan), fontti luettava ja palstamuotoilu sujuva. Kappalejaksotus ja kuvien määrä riippuu kirjoittajasta, mutta on silmäilemieni tekstien perusteella hyvin hallinnassa. Sivulla on runsas määrä eri tunnisteita ja useampia kategorioita, mikä on järkevää, kun on useampi kirjoittaja. Ehkä kategorioita voisi olla vielä enemmänkin, nyt "Yleinen" -kategoriaan tuntuu tippuvan teksti jos toinenkin. Tekstien ohessa on erilaisia painikkeita mm. Twitter- ja Facebook- jakoja varten, itse leiskaisisin vielä paikalle jonkun "Tykkää" -napin huvin vuoksi. Sivut eivät ole tuote-esittelyjä tai myyntiä varten, vaikka niillä käsitelläänkin paljon eri brändejä, mutta lähinnä tarkastelijan ominaisuudessa. 

Blogi ei päivity näköjään kovin tiuhaan, edellinen postaus on huhtikuulta 2020, ja muutenkin postauksien välillä voi olla parinkin kuukauden taukoja. Olisi kiva, jos kirjoitettavaa ja julkaistavaa löytyisi enemmänkin pitkin vuotta. Luulisi ainakin, että näin rajoittamattomalla kirjoittajajoukolla, suurella oppilaitoksella ja aktiivisella alalla olisi enemmänkin sanottavaa. Nyt ollaan tiputtu ajankohtaisuuden kelkasta aika pahasti. 

Bisnesopintoja ja luovia ratkaisuja-blogi käsittelee liiketalouden opintoja yleisesti, erilaisia bisnesvierailuja sekä brändejä, jotka ovatkin suuressa osassa blogin tekstejä. Tekstien sisältö riippuu kirjoittajasta ja hänen intresseistään ja toimistaan. Osa kertoi bisnesvierailuistaan, osa omien opintojensa nyansseista, kuten myyntikilpailuun valmistautumisesta.Mielestäni opiskelijat kertoivat mielenkiintoisella ja omakohtaisella tavalla kamppailuistaan ja onnenhetkistään opintojen parissa. Itsekin näin opiskelijana osan näistä tuskista tunnisti tuntuvasti.Ammattisanasto oli tulevilla raatonomeilla hyvin hallussa, mutta he kertoivat asioista silti ymmärrettävästi eivätkä kapulakielellä. Blogin tyyli on lähinnä dokumentoiva, eivätkä kirjoittajat pyri asennekasvatukseen. Sivustolta löytyy jonkin verran itsearviointia omien suoritusten kritisoimisena, mutta nekin ovat lähinnä havaintoja siitä, mikä olisi voinut mennä paremmin suoritettaessa esimerkiksi jotakin tehtävää, kuten mainittuun myyntikilpailuun valmistautumista.

Kirjoitustyyli vaihtelee kunkin kirjoittajan persoonallisen tyylin mukaisesti. Kaikki tekstit olivat kuitenkin kohtuullisen hyvin kirjoitettuja, mihinkään suunnattomiin kielellisiin ilotulituksiin ei lähdetty. Saisi kyllä joskus lähteäkin, ihmiset tuntuvat usein olevan jotenkin varovaisia siitä, mitä tällaisille alustoille kehtaa kirjoittaa. Kirjoitus- ja kielioppivirheitä löytyi jonkin verran. Anteeksiantamatonta. 

Kuvia löytyi tekstien seasta hillitysti. Ne olivat useimmiten kirjoittajan itsensä tai jonkun muun hänen tuntemansa ottamia. Joitain kuvia oli pyydystetty kuvapankeista. Kuvat tukivat tekstiä, etenkin silloin kun oli käyty jossain omaa kylää pitemmällä. Erityisen kuvapainotteinen blogi ei ole, mutta en minä nyt lähtisi mitään kuvaa poistamaan, muokkaamaan tai vaihtamaan; visuaalinen sisältö oli kunkin kirjoittajan omaa (kuvapankeista pyydystettyjä kuvia lukuunottamatta), ja soljui mielestäni tekstin mukana ihan asiallisesti. Kuvissa näkyi ihmisiä, tiloja ja rakennuksia. Kuvatekstit kuitenkin puuttuivat, ja niiden laatiminen olisi toki avannut vielä enemmän, mitä kuvassa on.

Linkkejä ei blogikirjoituksista juurikaan löytynyt, joten juuri esimerkiksi yritysvierailuista kertovien tekstien yhteyteen olisi voinut linkittää kunkin yrityksen omat verkkosivut. Mitä tekijänoikeuksiin tulee, blogi on enimmäkseen opiskelijoiden omakohtaisista kokemuksista täyttynyt, joten varsinaisia tekijänoikeuskiistoja tässä ei nyt tule esille, saati tarvetta lähdeviitteille, kun on itse oma lähteensä. Näin kyllä kuvan tai pari, jotka olivat kuvapankeista peräisin, mutta ko. kuvapankkia ei ollut mainittu kuvan yhteydessä. Koko sivusto on varsin linkkiköyhä, etusivullakin ainoat linkit ovat blogialustan sisäänkirjautumista varten sekä yleisesti liiketalouden koulutukseen. Olisihan jotain syventävää informaatiota voinut jaella juuri teksteihin upotettuina linkkeinä. Koska blogisivu on lähinnä tradenomiopintoja varten, ja olen jo tradenomi, en nyt itse juurikaan tarvitse näin merkonomipyrinnöissäni tietoa siitä, millaista tradenomiopiskelu on. Ihan jännää se oli silti lukea, millaista on nykyajan ammattikorkeakoulussa liiketalouden puolella. Vähän erilaista kuin silloin muinoin. Ja vähän erilaista kuin amiksessa tänä päivänä.

Blogista ei käy ilmi, onko sillä muita lukijoita kuin satunnainen paikalle vaeltava tehtäväänsä hoitava pölvästi. Lisäksi blogista puuttuu kokonaan mahdollisuus kirjoittajien kanssa käytävään interatiivisuuteen; kommentointimahdollisuutta ei ole, ja ainoaksi toiminnoksi lukijan kannalta jää passiivinen jakelu eri sosiaalisen median kanaviin. 

Osuuskunta Lahden Seudun Kulttuuri- ja Elämysmatkailu: Yritysesittely

Osuuskunta Lahden Seudun Kulttuuri- ja Elämysmatkailu (tästä eteenpäin ELMA tai Elämysmatkailu) on vuonna 2014 perustettu matkailu- ja kulttuuritoimintaan keskittyvä osuuskunta, jonka tavoite on kehittää ja edistää Päijät-Hämeen ja lähialueiden kulttuuri-, elämys- ja luontomatkailua, alueen kulttuuriperinnön ja historian tutkimusta sekä tallentamista ja tunnettavuutta.

ELMA-matkat myös tuottaa, myy ja markkinoi valmismatkoja ja välittää viisumeja. Osuuskunta tukee museotoimintaa sekä ammatinharjoittajia ja yrityksiä, jotka vaalivat alueen kulttuuri- ja luontoarvoja sekä edistävät matkailua alueille kestävän kehityksen ja luonnonsuojelun mukaisesti. Osuuskunta voi myös avustaa omatoimimatkojen toteuttamisessa. ELMAn toimistolla (Loviisankatu 3, 15100 Lahti) on matkailu- ja toimistopalveluiden lisäksi myös myymälä, josta voi ostaa kirjoja tai jäsenten tekemiä matkamuistoja, kuten koruja.

Osuuskunnassa on jäseniä lähes 40. Mukana toiminnassa on yrityksiä, yhdistyksiä ja yksityishenkilöitä. Osuuskunta tarjoaa jäsenilleen erilaisia palveluja, kuten siivous- ja kodinhoitopalveluja, digipalveluja sekä toimintakyvyn tukemista ja ylläpitämistä. ELMA tarjoaa myös koulutuspalveluja, esimerkiksi venäjäntaitoisten kaupunkioppaiden koulutusta Lahteen.

ELMA-matkojen ryhmäpakettimatkat suuntaavat Päijät-Hämeen ja Suomen lisäksi Venäjälle, muualle Eurooppaan sekä Kuubaan asti. Matkoilla on mukana opas ja niillä toteutetaan aikataulutettua ohjelmaa, jolloin kaikki toiminnat sisältyvät matkan hintaan. Matkat toteutetaan kestävän kehityksen ja luonnonsuojelun mukaisesti. Matkat on mahdollisuuksien mukaan toteutettu busseilla, junilla, kävellen ja pyöräillen. Matkoilla tutustutaan kulttuuriin, historiaan ja luontoon, ja niitä onkin usein toteutettu yhteistyönä paikallisten toimijoiden kanssa.

Elämysmatkailu on toiminut myös pienenä kirjakustantamona: esimerkiksi kesällä 2020 ilmestyi kirja ”Koronamanifesti”. Muitakin teoksia on toimistolla sekä nettikaupassa myynnissä. 

ELMA järjestää myös erilaisia tapahtumia. Esimerkiksi lukuisat patikointitapahtumat ovat suosittuja niin Päijät-Hämeessä kuin muuallakin Suomessa ja Venäjälläkin. 

Paluu kouluun ja ensimmäiset näytöt

Aloitimme elokuun puolivälissä jälleen fyysiset lähiopetustunnit; syyslukukauden pari ensimmäistä viikkoa meni vielä etänä. 

Ståhlberginkadulla olikin kaikki ennallaan, hämmentävää rappusremonttia lukuunottamatta. En sano, että eksyin sen takia, mutta eksyin sen takia. Alkuperäinen, tammikuussa aloittanut ryhmämme on nyt hajaantunut omien kiinnostusten kohteidensa mukaisesti, mutta muutama tuttu kyllä löytyi nyt aloittamistani Laskutus & reskontran sekä Palkanlaskennan kursseilta. Itse opiskelu alkoi taas sujua hyvin pian, noin ensimmäiseen lounastaukoon mennessä asiat olivat jälleen loksahtaneet oikeille paikoilleen. 

Työssäoppimispaikallani olen nyt suorittanut ensimmäiset näyttöni, eli asiakaspalvelun sekä työyhteisössä toimimisen. Arviointikeskustelu käytiin eilen, ja asiat rullaavat eteenpäin mukavasti.  Osaamispisteetkin rapsahtivat Wilmaan. Lisäksi työssäoppimissopimustani ELMA-matkoilla jatkettiin, joten suoritan siellä vielä yhden näytön. Hommat etenee kuin höyryjuna. Ainakin toistaiseksi, eiköhän niitä ahdistuksen paikkoja vielä tule eteen.  

Syyskuukin alkoi viimein. Syksy on kyllä ihmisen parasta aikaa.