Aikuisena amikseen, onko se niin helppoa?

Olin ollut taas vaihteeksi työttömänä edellisen työsuhteeni päätyttyä, ja lukuisat yritykset saada uutta työtä katkeilivat alituiseen. Ajattelin siis lähteä opiskelemaan jotain hyödyllistä, olihan sitä ylistetty, kuinka helppoa se nykyään onkaan mennä aikuisena oppimaan uutta, kun työttömyyskorvaustakin saa sille ajalle kuin hanasta kääntäen. 

No joo.

Hain ensin tarpeistonvalmistuksen linjalle, mutta en päässyt opiskelemaan. Se olisi ollut ehkä parasta ikinä, mutta toisaalta, taiteilujuus ja käsityöläisyys tämän päivän Suomessa ei ole mitenkään päin se järkevin kombo. Sitten hain ICT-asentajan linjalle, mutta kyseessä olikin täydennyshaku, eikä mikään oikea haku, joten en päässyt sisälle siitä huolimatta, että lähes loistin pääsykokeissa. Ainakin omasta mielestäni. Sitten aloin harkita jotakin, joka oli häilynyt mieleni sopukoilla jo jonkin aikaa, eli kirjanpitäjän ammattia. Olin lukenut, että töitä pitäisi riittää. Sitä varten pitäisi näemmä opiskella merkonomiksi. No ei se mitään, olinhan jo tradenomi. Kyllähän sen pitäisi onnistua. Meninkin pääsykokeisiin, vakuutin kaikki häikäisevyydelläni, ja pääsin sisään. No niin, nyt ei muuta kun opintorahaa hakemaan. Senhän pitäisi olla helppoa, sillä olin 1. työtön 2. motivoitunut 3. ansiosidonnaisella.  

No joo.

Ystävämme TE-toimistosta soittelikin piakkoin sen jälkeen, kun ilmoitin, että olin päässyt kouluun. Hän ilmoitti alentuvaan äänensävyyn, kuinka ei aio puoltaa työttömyyskorvauksella opiskelujani, sillä olin jo 1. tradenomi 2. ollut joskus elämässäni töissä 3. taloushallinnon töitä on vaikea löytää. Keskustelimme (=taistelimme) asiasta jonkin aikaa, ja lopulta hän sanoi, että jos osaisin oikein hyvin kertoa, miksi minun pitäisi päästä opiskelemaan, voisi jopa olla, että heidän tulevassa kokouksessaan minut armahdettaisiin, ja opiskelujani puollettaisiin. 

Voi elämän kevät tätä taas. Tyypillistä TE-toimiston mielivaltaisuutta ja epäjohdannaisia päätöksiä, joissa yksi henkilö voi sanella toisen ihmisen elämän. 

Laadin sitten sellaiset perustelut, että ne olivat vedenpitävät, vaikka kuinka kuraa kaadettaisi niskaan. Esittelin oman selkeän kouluttautumisen tarpeeni (edellinen tutkintoni oli vuodelta 2007), kuinka kirjanpitäjiä ja palkanlaskijoita haetaan tuon tuosta, sekä sen, että olimme TE-toimiston virkailijan (tai oikeammin lahtelaisen Ohjaamon virkailijan [? ovatko he virkailijoita? Jos eivät, miksi heillä on pääsy työttömyystietoihini?]) kanssa kirjoittaneet työllistymissuunnitelmaani, että aion pyrkiä opiskelemaan. Suunnitelma, joka oli hyväksytetty Ihan Oikealla TE-toimiston Virkailijalla. 

Jäin odottamaan päätöstä. Stressasin niin, että sain flunssan. En koskaan saa flunssaa. Lopulta myöntävä päätös saapui. TE-toimiston valtaapitävät olivat Suuressa Armollisuudessaan antaneet minulle, yksinkertaiselle ihmisapinalle, mahdollisuuden opintoihin kahden vuoden ajaksi työttömyyskorvauksella. Toki päämajalle pitää raportoida säännöllisin väliajoin, että opintoni etenevät sovitusti. Muutoin käy kavalasti, ja etuuteni peritään takaisin! 

Kannattaa siis muistaa, että jos on työtön, ensisijaisesti on parasta, että vaan makaa hiljaa paikoillaan, ja odottaa, että TE-toimisto lähettelee velvoittavia työpaikkailmoituksiaan. Jos yrittää itse tehdä jotain, siellä menevät pasmat aivan sekaisin ja lopulta on itse pulassa. 

Kaikesta huolimatta aloitin opinnot tammikuussa 2020, ja olen itse hyvin tyytyväinen. Olen varma, että tämä oli oikea ratkaisu.