Blogin itsearviointi

Tämän Blogikirjoittamisen kurssin viimeinen tehtävä on blogin itsearviointi, eli oman blogin tarkastelu ikään kuin vieraan silmin. Astutaanpa siis kuvitteellisen minäkertojamme saappaisiin ja aloitetaan syväluotaavahko analyysi.

"Jaahas jaahas kas vain kas vain. Mitäpä meillä tässä. Tämähän on blogi. Liiketalousblogi. Kumman pinkki sellaiseksi. Yleensähän ne ovat asiallisia ja harmaita. Esittelyt ovat vähän piilossa mutta se johtunee valmiin teeman asetuksista. Blogissa kirjoitetaan paljon jonkin paikallisen osuuskunnan toimista sekä kouluasioista. 

Koska olen vain paikalle sattunut satunnainen silmäilijä, en suinkaan tämän blogin kirjoittaja, en millään voi tietää, mitä minun pitää tässä arvioida, sillä kysymykset eivät tietenkään ole minulla mitenkään tässä esillä. 

Blogin ulkoasu on yksinkertainen ja selkeä. Palstan leveys ja keskitys ovat selväpiirteisiä, fontti helppolukuinen ja kappalejaot olemassa. Blogin pääpaino on kirjallisessa ilmaisussa, kuvia on harvakseltaan eivätkä ne ole kovin ihmeellisiä. Muutoin blogin ulkonäkö on ihan peruskauraa, lienee jokin blogialustan ennaltamäärätty teema. 

"'Ammattimaisuus' ei kenties ole ensimmäinen sana, joka tästä blogista tulee mieleen. Postaukset kertovat kirjoittajan omakohtaisista kokemuksista ja tuntemuksista opiskelusta ja työssäoppimisesta. Jonkin verran ammattisanastoa on ripoteltu joukkoon, mutta sellaista jargonia, jota ulkopuolinen ei ymmärtäisi, ei ole. Tekstien sisältö itsessään on ihan kiinnostavaa, jos ei ole muutakaan tekemistä. Niiden pituus vaihtelee lyhyemmistä pidempiin, yleensä pitempiin, mutta yleisesti ottaen sisältö pysyy jotenkuten kasassa. Oman tekemisen mietintää on jonkin verran, mutta Pohjois-Korea-tyyppisiin itsekritiikki-istuntoihin kirjoittaja ei ryhdy. Suosikkipostaukseni tästä suosta on 'Aikuisena amikseen, onko se niin helppoa?', sillä blogistin käsinkosketeltava tuska byrokratian pyörteissä on jotakin, mihin me kaikki, ainakin minä, sillä en missään nimessä ole sama henkilö kuin blogin kirjoittaja, voimme samaistua. 

Kirjoitustyyli on kummallinen. Se vaihtelee selkeän asiallisesta epäselkeän asiattomaan. Kielioppi on kuitenkin hallussa, ja kirjoitustekniikka onkin lähes saumatonta. Kerronta itsessään on paikoin mukaansatempaavaa ja helppolukuista, paikoin tuskallisen mukanokkelaa ja paikoin hyvin keskinkertaista. Kukin läpikäytävä asia tulee kuitenkin pääpiirteittäin selväksi, eikä blogi jätä suuria kysymysmerkkejä ilmaan. 

Kuvia blogissa on tosiaan niukasti, eivätkä ne sinänsä ole erityisen mielipiteitä herättäviä. Sinnehän ne tekstin sekaan suurempia vaikeroimatta uppoavat. Kuvien laatu on tavanomainen kännykkäkameraräpsäisy, eikä niitä ole editoitu mitenkään. Asialla ei selkeästi ole mikään ammattikuvaaja, tai edes harrastelijakuvaaja, mutta kuvat ajavat asiansa. Mikä ei tässä tapauksessa ole tuhannen sanan kertominen, vaan tekstin tukeminen ja elävöittäminen, sekä vaihtelun tuominen sanapainotteisen blogin keskelle. Kaikki kuvat ovat kirjoittajan itsensä ottamia. 

Blogiin on niksautettu jonkin verran linkkejä eri sijainteihin ympäri internettiä, mutta ei se nyt mikään varsinainen linkkiverkosto ole; linkit ovat tukemassa muuta asiaa. Tai 'asiaa'. Tekijänoikeuksia on noudatettu, sillä kaikki blogista löytyvä materiaali on kirjoittajan omaa." 

No niin, kiitos arvioijalle, joka en missään nimessä ollut minä itse. 

Nyt onkin aika antaa palautetta kurssista itsestään.

Ohjeistus oli riittävää, mutta esimerkiksi tämän itsearvioinnin ja edellisen postauksen vertaisarvioinnin kysymyspatruuna oli melkoinen; ehkä vähemmälläkin pärjäisi. Kuvaustehtävä oli vähän hankala toteuttaa käytännössä, samoin videointitehtävä, etenkin tällaisella alalla, jossa ei ole mitenkään erityisen vahva visuaalisuus läsnä. Suosikkiasiani kurssissa oli vapaan sanan ja omien ideoiden mahdollisuus; kovin tiukkoja fraameja ei kurssin suorittamiselle jaeltu. Nythän meillä oli pidennetty toteuttamisaika koronan vuoksi, kun kaikki eivät olleet päässeet aloittamaan työssäoppimistaan ajoissa. Itselleni nämä ylimääräiset viikot olivat ainakin tarpeen, koska en näköjään ole mitenkään hirveän yliaktiivinen blogisti. 

Toteutin oppimistavoitteet ainakin lukumäärällisesti korkeimpaan arvosanaan (5) ja osaamispistemäärään (3) asti. Asiasisältö jää lopullisen arvioijan käsiteltäväksi ja ratkottavaksi. Henkinen panostus oli joskus vähän reippaampaa, joskus, kuten tänään, laiskempaa, mutta tein kuitenkin kaiken, mitä pitikin. Lukuunottamatta sitä, etten saanut laitettua blogille omaa taustakuvaa, mutta jossain vaiheessa tämä Bloggerin teemanmuokkaustyökalu on muuttunut aivan todella kehnoksi, eikä ulkoasua enää voi modifoida haluamallaan tavalla. Hankalaa se oli ennenkin, mahdotonta nykyään. 

Bloggaaminen on ihan hauskaa, mutta olen nyt kerrassaan havainnut, että minulta ei vaan irtoa tarpeeksi asiaa tai aikaa kirjoittaa mitään säännöllistä blogia. Eli soromnoo, nähdään seuraavassa elämässä.